lauantai 24. toukokuuta 2014

Countdown

HOHOOO kuka arvaa? Aivan! Matkani Koreassa jatkuu niinkin pian kuin 2.7 (ja loppuu liiankin aikaisin kuin 22.7). Suomeen palautuminen on sujunut ihan ookoo, vähän vielä jonkinlainen laamaannus päällä, mikä menee paluushokin piikkiin. Äiti kommentoi hyvin kuinka en ole Koreassa, mutten myöskään kyllä Suomessakaan ja just siltä multa tuntuukin. Koreaan on järjetön ikävä, eikä se jätä mun ajatuksia rauhaan, mutta jonkinlaisen mielenrauhan saavutin kun liput kesäksi oli hommattu. Luojan kiitos mulla on ollut lyhet jaksot Suomeen palattua, koska keskittymisestä ei meinaa tulla mitään. Käyn myös autokoulua, mistä mulla on sitten kiva kolmen viikon tauko ennen innsiä (koska mun synttärit on vasta Korean matkan jälkeen). Kesäkuun ja elokuun käyn töissä, mitäs muuta.. Eipä tää elämä täällä Suomessa niin ihmeelistä ole. Ollaan tietenkin nähty vaihtareiden kanssa niin usein kuin vain aika on sallinut. Meidän kuuden vaihtarin lisäksi ollaan nähty meidän kanssa samaan aikaan Japanissa ollutta Nooraa ja pari vuotta sitten Koreassa olluuta Jaanaa. Ihania ihmisiä kaikki <3
Mun molemmat paketit tuli parin kuukauden sisällä Suomeen palusta ja iloisena yllätyksenä omma oli ahdannut mun toisen paketin täyteen Choco pieta, mistä en tienny :,D
Tässä muuten kuva japani- ja koreavaihtareiden paluuvalmennuksesta. Käytiin Oonan kanssa YFU vapaaehtoistoimintaan liittyen pitämässä 4 neljä vaihtarituntiaki tässä jokunen aika sitten.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Viimeiset hetket Koreassa pt.2

Käytiin Suomi porukalla ottamassa viralliset kuvat.
Miinus Sonja, joka osu Daegus:(
Elikkäs nyt sitten ne vikat koulupäivät yms jutut, joita olen viimeiset pari kuukkautta kierrellyt ja kaarrelut. En saanu mitään suurempaa kohtausta, mikä johtu siitä että koko tilanne oli liian surrealinen. En edes itkeny koulussa kun luokkalaiset oli järjestäny farewell-partyt (vaikka jälkikäteen kun mietin niin olisi pitäny, koska kaikki taisi vähän odottavan mun itkevän ja sillä oisin voinu todistaa kui tärkeitä ne oli yms tai jtn..). Vikana koulupäivänäkin kun tiesi näkevänsä vielä parhaat kaverit ennen lähtöä, niin ei surettanut niin paljoa. Muutenkin tuntu, että koko vuosi vaan loppuu yhtäkkiä kesken (miten niin pitkä aika kuin vuosi voi olla jo ohi??), että olisi vielä niin paljon kokemista ja ihmisiä keihin tutustua. Ainoat kerrat kun tuli spiidattua oli kun oikeasti tajusi lähtevänsä ja jättävänsä toisen perheen/kaverit/kodin takseen oli kun: 1. luin mun parhaan kaverin kirjeen 2. oltiin hyvästelty lenotkentällä host-perhe ja katoin kun ne käveli pois. Oli muuten ihan hirveetä romahtaa siinä keskellä lentokenttää.. Anyway jossain mielen sopukoissa, kuitenkin odotin Suomeen paluuta, koska ikävä, mutta nyt kun on ollut täällä Suomessa ja tuntuu ettei MIKÄÄN ole muuttunut, niin haluaisi vain suoran lennon takaisin. Ihan järjetön ikävä.

Kuulin muuten, että meiän vaihtareiden blogeista saa sellaisen kuvan kuin oltaisiin vain vaihtareiden kesken, mikä ei pidä ihan paikkaansa. Meistä tuli tosi tiivis porukka ja ollaan oltu toistemme tuki niin Koreassa kuin myös nyt täällä Suomessa (ei tää Suomessa selviäminen onnistuisi ilman muita ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa) ja tottahan me vietettiin aikaa keskenämme (varsinkin kun korealaisilla ei riitä aikaa hengaamiseen niin mahdottomasti). Mutta olihan meillä kaikilla ihan omat elämämme korealaisten kanssa, käytiinhän me joka päivä yhdessä koulua kahdeksasta neljään. Se on vaan vaikeampi tuoda arkea tänne blogiin suorasti. 

Mutta niin oon varmaan jo sanonut tänkin, että tuntuu kuin koko vuosi olisi ollut unta vaan ja oikeastaan muut vaihtarit on ainoot, jotka muistuttaa konkreettisesti siitä, ettei se ollutkaan. Oon tietty ollut tasasesti yhteyksissä myös korealaisiin kavereihin ja perheeseen.
Mun 'porukka' koulussa<3ㅠㅠ
Sisko ja muutama kaveri oli tehny mulle kirjan, jossa oli kaikkien meidän luokkalisten, muiden luokkien kavereiden ja mun opettajien jäähyväisviestit. Oon tästä vieläkin tosi otettu. Huomatkaa (tai mielellään älkää) vikan sivun kuvakooste mun hirveimmistä otoksista.
Luulin tietämättömänä kun kamut tuli pyytää mua ottamaan selcaa, et ne on niiden omaiks muistoiks, mutta ne olikin teettänyt ne;;
Tästä olin kanssa otettu voi että..;__; ne ties että Jung Joon Yong on mun number 1, niin ne oli ostanu levynki (mikä mulla itseasiassa oli jo mutta ei haitannu yhtään) ja mua nauratti kun ton kuvan alla lukee Jung Joon Yong  Katariina. Kiitos tästä:---D Vikat päivät oli kyllä sellasta hulabaloota, kun piti ottaa kuvia kaikkien kanssa ja multa puuttuu yhä osa:( 
Hetki ennen kakun leikkausta.
Vika maisemakuva koulun ikkunasta. Tätä jää ikävä;D Tää näyttää kuinka koulu olisi keskellä peltoa, MUTTA ainoastaa koulun takaosa oli peltoa.
Lentokentällä... ollaan miljoona kertaa biloona kertaa surullisempia kun mitä tossa kuvassa näytetään.
Tunteikas jälleennäkeminen.
Se oli muuten ihan fakta jo Koreassa, että mä tiesin että tulee vesiputouksia kun kävellään viimeiset portit Suomen päässä. Ja sitten meidät pantiin vielä poseeraamaan valokuvaan kaikki ne meikit päällä! ai että.

Enempää kuvia ei valitettavasti ole. Blogin tulevaisuuden suhteen, tämä ei katoa minnekkään ja tulen oletettavasti päivittämään tulevaisuudessa kaikesta Koreaan matkailusta liittyen. Koska tämä ei jää tähän. Korea ei pääse musta ihan näin helposti irti. Aika satavarmasti yliopistossa suuntaan heti kun mahdollista vaihtoon uudestaan Koreaan ja Sannan kanssa meillä on suunnitelmana päästä nyt kesälomalla takaisin (mikä kyllä riipuu niin monesta tekijästä että katotaan..). Koska nyt kaikki kaverit on kolmosella eli ainoastaan tämän vuoden ajan yhdessä paikassa nimeltä koulu ja tiedän, että tuun näkemään läheisimmät kaverit ihan millon vaan, mutta jos aikoo nähdä moikkauskaverit, ynnä muut tutut kasvot koulusta on mentävä käymään koulussa ennen kuin kaikki erkanevat. Nyt ei ole enempää aikaa kirjoittaa ja multa jöi varmasti jotain mainitsematta mutta kysymyksiä/kommentteja saa tulevaisuudessakin lähettää, vastailen mielelläni. Tämä ei jää tähän. Nähdään.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viimeiset hetket Koreassa pt.1

Kimchin valmistusta
Suomessa ja elossa ollaan. Parina vikana viikkona Koreassa oli niin hässäkkä, ettei millään päässyt päivittämään blogia. Sitten oltiinkin jo yhtäkkiä Suomessa ja hässäkkä jatkui. Syy minkä takia blogin päivitys on venynyt johtuu siitä kuinka sattuu sydämmeen kirjoittaa viimeisistä päivistä kun sinne on niin mahdottoman ikävä. Kerron sitten part kakkosessa viimeisitä koulupäivistä ja Suomeen paluusta yms. 
Päätettiin Oonan ja Sannan kanssa vihdoinkin toteuttaa retki, jota oltiin suunniteltu jo kesästä asti eli käydä entertainment talot läpi. Eipä ne sen ihmeellisempiä ollut, mutta kun Koreassa oltiin niin olihan sekin tehtävä.
SM Entertainment talon edessä oli eniten ihmisiä heilumassa.
Metroissa onnitellaan aina ajoittain eri artisteja. (Oon nähnyt myös esim B.A.Pn Daehyunille onnittelut.
Oltiin joku ilta Venlan kanssa viettämässä iltaa, kun samassa ravintolassa oleva amerikkalainen, jolla oli syntymäpäiväjuhlat käynnissä tuli tarjoamaan meille mun tämän hetkisen elämän parhaimman makuiset muffinssit (ne oli vielä itetehdyt). Kuva kaksi on hetkestä ennen kun mun luokkalainen meni soittamaan perinteistä korealaista soitinta meidän koulun juhlaan.
Mun ja Sannan secret spot
Talvi

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Koiria ja ennustuksia

Viimeisenä klubipäivänä...
... syötiin pitsaa.
Heipodei taas. Jos ollaan tarkkoja niin enää 18 päivää paluuseen Suomeen ja 6 koulupäivää jäljellä (viimeinen koulupäivä on 31.12). Jos taas en ole tarpeeksi usein maininnut postausten alussa kuinka nopeasti aika täällä kuluu, niin mainitsempa nyt kuinka ei voi olla mahdollista, että nyt ollaan jo siinä vaiheessa vuotta kun ostetaan tuliaisia. Ja koska olen ollut ajoissa liikkeellä niin tuliaiset on nyt about ostettu. Paluupäivä on 9.1.2014. Vaikka ylihuomenna on joulu (oho) niin eipä ole erityisen joulufiilis. Ylihuomenna on kaiken lisäksi koulupäivä joo-o. 25 päivä on yksi upea vapaa-päivä.

Itsenäisyyspäivän kakkukahvit med Oona ja Sanna
Tavattiin täs yks päivä kesällä tullutta Rotary-vaihtari Neaa. Pakko laittaa kuva tosta maailman maukkaimmasta vohvelista ruokiksella.
Every sing kauppa
Kaverin synttärit, jotka on nyt viimeiset meidän synttäriporukan piirissä tänä vuonna.
Mun post-it synttärikortti tälle samoiselle kaverille. Koreassa eivät pelkästään oppilaat nuku tunnilla, vaan myös opettajat.
Mistä tulikin mieleeni, että viime viikolla päättyi viimeinen koeviikko, mikä meinaa että tässä ollaan nyt vähän niin kuin toimettomia tunneilla. Kyllä nää silti itseopiskelee aamusta iltaan ja yajaa harrastavilla (ja lisä tunteja käyvillä) on tasan yksi vapaapäivä (viikonloppuja lukuunottamatta) koulusta talviloman aikana.
Piti kuvata oudoin karkki mitä oon syönyt. Läpinäkyvä löllyskä.
Toi munkki on olevinaan lapanen
Vähän lisää joulumunkkeja, joita on tullut syötyä vähän liikaa.
Kyllä täältä jonkin verran on koristeltu maisemaa jouluiseksi. Täällä ei kuitenkaan jouluhömppä todellakaan hypi silmille.
Mentiin viime tiistaina kun kokeet loppui illalla Dongdaemuniin night markettiin ja vaateostoskeskuksiin omman ja siskon kanssa. En ole ikinä ennen nähnyt 7 kerrosta niin ahdattuna vaatteita/kenkiä/koruja. Kaikki tietää sen tunteen kun on niin paljon tavaraa, että tulee sokeaksi löytämään sitten yhtään mitään. Tuolla kokemus oli kertaa kymmenen. Kuvia ei sisällä oikein saanut ottaa.
Kello 9 night marketissa on vielä suht koht autiota.
Tänään kävin kaverin kanssa ensimmäistä kertaa elämässä koirakahvilassa, jossa oli arvioilta 30 koiraa ja yksi kissa juoksentelemassa vapaana. Siellä ne hyppeli tuoleilla, pöydillä ja ihmisten sylissä. Sinne saa myös mennä oman koiransa kanssa. Täytyy vaan sanoa, että suurin osa koirista näytti sen verran moniongelmaisilta, ettei olisi varmaan mennyt koko konsepti läpi suomen eläinsuojelulta. Mutta joka tapauksessa olihan se jotenkin mieltä rauhoittava/hassu kokemus. Mekin mentiin vaan istuttiin loppujen lopuksi siihen maahan koira sylissä koirien ympäröimänä.
Kassan edessä on hyvä paikka.
Kuvaustaidot kymppi plus
Käytiin myös kaverin kanssa tänään kahdella eri tarrot ennustajalla (mun eka kokemus sekin) ihan verrataksemme kuinka menee ennustukset yhteen. Ja menihän ne yllätys yllätys. Meidän aiheena oli rakkauselämä näin kun teinityttösiä ollaan. Lyhyesti mun pitää olla varovainen miesten kanssa, koska retkahdan kuulemma pahoihin jätkiin, eikä mulle ole vähään aikaan romantiikkaa tiedossa jaahas. MUTTA rahaa ja mammonaa on tiedossa jees. Työ kuulemma menee mulla nyt rakkauselämän edelle (mähän tässä yritän hakea töitä heti sitten kun pääsen Suomen maalle). No se niistä ennustuksista. On hauska kokemus, vaikkei uskoisikaan tollaiseen hölynpölyyn, mutta koreaa pitää osata tai sitten pitää olla tulkki.

Etelä-Koreastahan tulee maailman parhaimmat jousiampujat. Näkyykö se mitenkään siellä? Harrastetaanko siellä paljon jousiammuntaa? 
Tämä olikin uusi tieto mulle. Eipä ole paljoa tullut jousiammunta esille täällä asustaessa, mutta ehkä toi selittää minkä takia idol olympialaisissa on jousiammunta mukana (mitä olen vähän ihmetellyt).

Onko nuorilla siellä ylipäätänsä aikaa harrastuksille?
Kaikki tuntemani (harvat) henkilöt, jotka harrastavat jotain eivät muuten sitten opiskele lainkaan. Tällöin harrastusta harrastetaan lähes päivittäin ja harrastus viittaa yleensä tulevaan ammatiin.

Lupaan 99 prosenttisesti, ettei tämä ole viimeinen postaus Koreasta käsin.